Rockabilly tanssiharrastuksena on hauskaa sosiaalista menoa
Samoihin aikoihin, kun Elviksen Heartbreak Hotel kipusi listaykköseksi, nuorison keskuudessa USA:ssa syntyi tanssilattioiden rockabilly. Laji nousi uudelleen suosioon parikymmentä vuotta myöhemmin Euroopassa ja on edelleen voimissaan. Tänä päivänä rockabilly tanssiharrastuksena on hauskaa sosiaalista menoa ja osa elämäntapaa, josta ei tyylitajua puutu. Cometsin rockabillyharrastajat kertovat mikä lajissa vie mukanaan.
”Olen aina ollut kiinnostunut rockabillystä ja mm. juurimusiikista”, kertoo pikkupoikana isänsä c-kasettien musiikista viehättynyt Oskari Soinio. Kun ikää karttui, kasetilta kuultua musiikkia ja sen tuomaa kulttuuria pystyi itsekin toteuttamaan. Ja mikä fiilis siitä tulikaan!
18-vuotiaasta asti fiftari- ja rockabillykulttuurin parissa viihtyneelle Oskarille kyseessä on enemmänkin elämäntapa kuin harrastus. Sitä kautta ympärille on kerääntynyt vanha talo, moottoripyörä ja muutama 40–50-luvun auto. ”Huonojahan nämä ovat ajaa, mutta on se vaan niin makeeta lähteä ajelulle. Muotoilu sisältä ja ulkoa ja se, että auto ei ole vain käyttöesine vaan jollain tapaa elävä olento, jolla on sielu tai luonne.”
Kun vetää ylleen vintagevaatteet ja istahtaa nahkapenkin syleilyyn, kääntää keulan kohti livemusiikkipaikkaa, on tunne kokonaisvaltainen. Keikkapaikoilla ihmiset heittäytyivät tanssimaan joko soolona boppaamaan tai pareittain rockabillyn pyörteisiin.
”Silloin funtsasi, että keikasta saisi vielä enemmän, jos tanssisi. Ja olihan se niin makeen näköstä, kun sitä katsoi.”
Tanssiaskelia opettelemassa
”Monet miehet tulevat kurssille enemmän tai vähemmän korvasta vedettynä ja osallistujat ovat usein pariskuntia”, pohtii rockabillya opettava Juha Martikainen. Musiikki on ehdottomasti suurin syy. ”Olen kuullut jonkun parisuhdeneuvojan mediassa vinkkaavan, että kannattaa hankkia yhteinen harrastus. No tässä se on!”
”Rockabillyssä tosiaan rytmi vie mukanaan. Tanssi on vapaasti vietyä ja kuviot eivät ole monimutkaisia. Luulen että miehille on rohkaisevaa huomata, kuinka pienestä merkistä saa daamin hurmaavasti pyörähtämään”, kannustaa Nina Kuuliainen.
”Meillä tanssin harrastaminen alkoi tosin päinvastoin kuin pariskunnilla yleensä eli minä houkuttelin Ninan Cometsiin ja rockabillyn alkeiskurssille”, Juha kertoo.
Cometsin tunneille on helppo tulla mukaan
Suvi-Tuuli Kiilusta houkutteli rock- ja swingtanssien näyttävyys ja hän haaveili niiden oppimisesta. ”Mua on aina kiehtonut 50-luvun tyyli kellohameineen ja olen aina tykännyt 50–60-luvun musiikista”. Myös Nina mainitsee aikakauden upeat yksityiskohdat sisustuksesta pukeutumiseen. ”Monimuotoinen naisellisuus ja sen korostaminen ovat yksi alakulttuurin vetovoimista – ja ainahan tyylikkäästi pukeutunut mies on ilo silmälle!”
Suvi-Tuulia harrastuksen aloittaminen ujostutti. ”Minulla ei ollut aikaisempaa tanssikokemusta ja olin aika arka tanssimaan ylipäätään. En myöskään tiennyt missä tuollaisia tansseja voisi opetella”, muistelee Suvi-Tuuli ennen Cometsin löytymistä.
”Jännitti hirveästi mennä yksin tunneille, mutta huomasin pian, että kaikki kurssilaiset ja valmentajat oli tosi mukavia. Oli paras päätös ikinä lähteä Cometsin kursseille”, kertoo Suvi-Tuuli. Taitotasosta ei kannata huolehtia, sillä sitä varten aloitetaan alkeista ja edetään oman oppimisen ja kiinnostuksen mukaan.
Kun harrastuksesta haluaa saada enemmän irti, kannattaa etsiä pari, jonka kanssa treenata. Suvi-Tuuli ja Oskari tanssivat yhdessä rockabillyä vapaaharjoituksissa sillä se mahdollistaa myös haastavampien liikkeiden toteutuksen sekä hiomisen. ”Into taas opetella tauon jälkeen uutta on kova”, mainitsee Oskari.
”Rockabillykurssi on varmaankin ensimmäinen kerta, kun monet miehet ovat tanssineet selvinpäin”, mainitsee Juha, joka on Cometsin lajivastaavana nähnyt monen ensimmäiset opettelun askeleet.
Jo nopeasti tanssijoille avautuu sosiaalitanssien kulttuuri, jossa hauskuus tapahtuu. Sossuissa revitellään omien taitojen parissa, fiilistellään musiikkia ja nautitaan vahvasta yhteisöllisyydestä.
Rock- ja swingtanssit tarjoavat myös kilpamahdollisuuksia, ilman että täytyisi olla lapsesta asti harrastanut lajia. ”Mahtavinta lajissa on sen kehittyminen. Kilpailusäännöt ovat aika väljät ja antavat mahdollisuuden vapaamuotoiseen tanssiin. Lajissa on tietyt lainalaisuudet, jotka tulevat musiikin kautta, mutta musiikin rakenne antaa loistavat mahdollisuudet tulkintaan. Kilpaileminen nostaa sopivasti rimaa ja motivaatiota kehittää omaa tanssitaitoa ja oman tekemisen sekä treenaamisen kautta saa myös olla kehittämässä lajia. Kilpahenkisyydestäkään ei ole haittaa.”
Moni tanssija puhuu ”hurahtamisesta”. Tanssia voi harrastaa kerran viikossa tai sitten voi huomata kalenterin täyttyneen ahkerasti ilta toisensa jälkeen. Moni innostuu kokeilemaan toista tanssilajia laajentaakseen osaamistaan joka myös mahdollistaa tanssilattialle pääsyn useammin, koska voi tanssia sekä normitempoisia, että hitaita ja nopeita biisejä. Suvi-Tuuli on tutustunut rockabillyn lisäksi rocktansseista boogie woogieen ja swingtansseista lindy hopiin ja collegiate shagiin. Nina kertoo myös heidän kokeilleen eri lajeja, mutta hänelle rockabillyn musiikki on se alkuperäinen syy tanssimiselle. ”Musiikki joka menee jalan alle.”
Kirjoittaja Jutta Kokkonen.
Juttu on julkaistu alunperin kesän 2021 Elvis Funclubin Elvari- jäsenlehdessä.